Englantilainen fasaanijahti

Metsästysmatkat Englantiin

Metsästysmatkailu ulkomaille on lisääntynyt viime vuosina. Englannista puhuttaessa ensimmäisenä tulee mielee fasaanien metsästys ja perinteiset, entisaikaiset kettujahdit. Englannissa voi metsästää myös paljon muutakin. Matkoja Englantiin järjestää useampi matkanjärjestäjä, mutta itse olen ostanut Hunt'n Seek -yrityksen palveluja lähellä Norwichia. jonne voi lentää kätevästi Helsingistä Amsterdamin kautta. Norwichista majoitukseen ja metsästysalueille on noin puolen tunnin ajomatka. Kentältä voi vuokrata auton tai ostaa kuljetukset matkanjärjestäjältä. Minusta on kätevää ostaa nuo kuljetukset vasemmanpuolisen liikenteen maassa. Matkanjärjestäjänä toimiva Christian Morell puhuu hyvin suomea, mikä helpottaa metsästystilanteissa huomattavasti ja englanninkielen taito ei ole ollenkaan välttämätön näillä reissuilla. Kirjeenvaihto kannatta käydä englanniksi, mutta tarvittaessa asiat hoituu kokonaan suomen kielellä

Fasaanijahtia niityillä ja metsiköissä

Fasaanijahdit tehdään ajojahteina eli metsästyksessä on ajomiehet ja ampujat. Jahtien toteutus voi olla erilainen tilanteesta ja porukasta riippuen.  Pääsääntöisesti aamulla kokoonnutaan jahdin järjestäjän osoittamaan paikkaan; kotiin, konehallille tai vaikka kylän pubiin. Siinä tavataaan jahtiväki, vaihdetaan kuulumiset ja pikaisesti esittäydytään. Aamukahvin lisäksi tapana voi olla nauttia pieni (n. 1-2 cl) jahtiryyppy, yleensä marjoilla uutettua giniä. Jahdin järjestäjä kertoo kokoontumisessa päivän ohjelmasta, käy läpi turvallisuusohjeet: ammutaan aina riittävästi  ylöspäin. Suoritetaan ampumapaikkojen arvonta ja päivän aikana paikka vaihtuu joka passiin tietyn laskukaavan mukaan, joten aamun passipaikan numero täytyy muistaa. Jahteja voidaan toteuttaa joko niin, että ampujat ovat kokonaan erikseen ja ajomniehet erikseen tai niin, että kaikki ampujat ajavat myös vuorotellen joka toisen ajon tai sekamuotona, jolloin osa ampujista vaihtuu vain ajomiehiksi vuorollaan erityisten ajomiesten lisäksi.  Vetoja otetaan päivässä noin 7-10 niiden pituudesta riippuen. Vedon pituus eli ajomiesten kulkema matka vaihtelee muutamasta sadasta metristä kilometriin. Fasaanit ovat säästä ja tuulesta riippuen joko maissipelloissa, metsien reunapensaikoissa tai metsän keskellä. Fasaani juoksee myös mielellään maata pitkin ja tätä tietoa hyväksi käyttäen ampujalinjat sijoitetaan niin, että fasaanit joutuvat suojan reunaan tulleessaan lähtemään lentoon. Englantilaiset fasaanit osaavat lentää hyvin ja nousevat korkealle säästä riippuen.  Turvallisuus on kaiken a ja o. Alueet ovat usein niin pieniä ja asuma-alueiden vieressä, joten se aiheuttaa rajoituksia ampumaketjujen vetoon. Ampujat ovat hyvin lähekkäin toisiaan. Aseena jahdissa käytetään haulikkoa, yleisin on 12-kaliiperinen, mutta 20-kaliiperisen käyttö on yleistynyt jahdeissa viime vuosien aikana keveytensä vuoksi. On sekä rinnakkaispiippuisia että päällekkäispiippuisia haulikoita käytössä. Patruunoita voi hankkia paikan päältä tai aseiden maahantuontiluvan puitteissa viedä mukanaan osan. 

Ensin ajoketju paikoilleen ja ajomiesten ääni ja käytössä olevien lippujen kahahdukset kertovat heidän olevan liikkeellä. Odotettaan ensimmäisten fasaanien saapumista ampumalinjoille. Ajomiehet tiedottavat huutamalla, kun linnut ovat liikkeellä, joten niiden tuloon näkyville voi vähän varautua, mutta mistä kohtaa ja millä hetkellä. Jännitys tiivistyy. Ensimmäiset laukaukset kajahtaa ilmoille, linnut ovat lennossa. Myös muita lintuja ammutaan näissä jahdeissa poikkeuksena suomalaisiin fasaanijahteihin. Isompi riista on sitten kiväärijahteja varten. Kun ensimmäiset fasaanit ovat ammuttu, sen jälkeen voi ampua lehtokurppia, sorsia, hanhia ja jopa närhiä ja harakoita. 

Aivan tavatonta ei ole sekään että ajomiesten edestä lähtee liikkeelle kauriita ja pensaikoissa päiväunilla olevia muntjakkeja. Aamupäivän aikana otetaan noin 4 vetoa, sen jälkeen on kevyehkö lounas. Se voi olla keittoa, makkaroita, pasteijoita ja pientä suolapalaa juomisen lisäksi. Usein juomana on vettä, limsaa tai olut. Joskus ruokajuomana voi olla jopa viiniä lasillinen. Ruokailun toteutus riippuu niin jahdin luonteesta. Saattaa olla, että maanomistajajahdeissa ampujat ruokailevat erikseen ja ajomiehet omineen. Ruokailun päätteksi jälleen pieni riistaryyppy ja päivä jatkuu. Iltapäivällä otetaan loput suunnitelluista vedoista. Joka vedon jälkeen kerätään linnut tarkkaan ennen siirtymistä seuraavaan paikkaan. Koirista on suunnaton apu, jos niitä etsitään pensaiden alta ja riistapelloista.

Päivän päätteksi järjestetään useinmiten riistaparaati ja kunnioitetaan saatua saalista. Päivän aikana saadut linnut asetetaan omiin riveihinsä, kukot ja kanat sekä muut lintulajit erikseen. Muutama valokuva ja saalis kerätään talteen toimitettavaksi teurastamolle jatkokäsittelyyn. Ohjelma jatkuu usein vielä sorsajahdilla lähilammikoille hyödyntämään päivän viimeiset valonkajot. Iltajahtiin näin talvikauden lyhyinä valoisina hetkinä jää aikaan noin tunnista puoleentoista. Seuraavaksi pesulle ja vaatteiden vaihtoon. Illallinen kutsuu. Päivän päättymiselle on useita eri tapoja. Ruokailu voi olla jopa paikallisessa kylän pubissa. Ruuan ääressä käydään läpi päivän tapahtumia ja jatketaan kuulumisten vaihtoa, mikä päivällä on jäänyt kesken. Jahdille olennaista on tuttujen tapaaminen yhteisen harrastuksen ääressä, ei niinkään saaliin määrä. Seurustelua ja sosiaalista kanssakäymistä hyvässä seurassa hetken ajan. Kellon lähennellessä iltakymmentä on aika viimeistään siirtyä unten maille, jotta seuraavana aamuna voi jatkaa taas muilla jahdeilla. 

Käytännön järjestelyt

Matkaa Englantiin suunnitellessa voi lähteä sinne uteliaisuudesta tai ajatuksella osallistua tiettyihin jahteihin. Englannissa voi metsästää koko vuoden ajan. Eri metsästettävilla lajeilla on toki omat metsästysajat, mutta mm. kyyhkysjahdissa voi käydä siellä ympäri vuoden. Englannissa voi metsästää mm. kaurista, kaniinia, muntjakkia, kiinanvesikaurista, saksanhirveä ja tietenkin fasaaneja. Samaan jahtiin voi yhdistää useiden eri lajien metsästystä oman mieltymyksen mukaan. Tarkemmat metsästysajat saat selville mm. yrityksen kotisivuilta. 

Kun päätös matkalle lähdöstä on tehty hyvissä ajoin, niin omien aseiden vienti onnistuu kätevästi. Englantiin vaaditaan sinne tuotaville aseille maahantuontiluvat. Maahantuontilupa on voimassa vuoden eli vuoden aikana voi tehdä samoilla luvilla montakin reissua. Luvan anomiseen kuluu muutamia viikkoja, joten postin kulkemisen huomioiden, aikaa kannattaa noin 8-10 viikkoa. Mikäli et halua matkustaa omien aseiden kanssa, niin metsästäminen onnistuu myös vuokraamalla aseet paikan päältä. Minusta omat on aina omat. Lentokentillä menee omien aseiden kanssa vähän enemmän aikaa selvityksissä kuin ilman, mutta matkatavarat ja aseet menevät suoraan  Norwichiin, joten Amsterdamin kentällä ei ole muuta kuin vaihtaa vain konetta. Aseiden maahantuontilupa-asia järjestyy kätevästi matkanjärjestäjän kautta. Muista kuitenkin ottaa mukaan asepassi ja hallussapitoluvat, metsästyskortti ja metsästettävästä lajista riippuen myös ampumakoetodistus.

Sitten varaamaan lentoliput ja aseenkuljetukset hyvissä ajoin. Hollantilainen KLM hoitaa molemmat lennot yhteistyökumppaineen, niin matkan varaaminen on helppoa, kun koko matkan  saa saman yhtiön kautta. Mikäli haluat tehdä tuon helposti, pyydä matkatoimistoa hoitamaan homma, mutta onnistuu kyllä itseltäkin. Majoitus vaihtoehtoja on joko majoittua hotelliin tai yksityismajoitukseen. Itse nautin kotimajoituksesta, sillä iltaisin voi rentoutua takkatulen ääressä kerraten päivän kokemuksia ja tapahtumia sekä jutella monista muistakin asioista paikallisten kanssa. 

Matkan järjestejä huolehtii kuljetuksista metsästystapahtumiin. Mikäli menet kyttäämään riistaa, on jahdit aamulla aikaisin ja iltapäivästä pimeän tuloon. Päivän voi käyttää lepäilyyn tai sopia etukäteen muusta tekemisestä. Aamujahdin jälkeen on vuorossa kunnon englantilainen aamiainen ja iltapäiväjahdin jälkeen illallinen. Nuo kyttäysjahdit kestävät noin 2-4 tuntia. Mukaan kannattaa varata otsalamppu tai muu kunnon käsivalaisin, katselukiikarit ja oma vakiovarusteeni puukon lisäksi on kamera ja istuinpehmuste. Useimmat kyttäystornit ovat avonaisia, joten tuuleen kannattaa varautua vaatetuksessa. Englannissa sää vaihtuu nopeasti ja pienet sadekuurot saattavat yllättää. Norwichin alue on kuitenkin Englannin aurinkoisimpia alueita. Lämpötilat muistuttavat keskitalvella meidän eteläisen suomen lokakuun säitä. Yöllä saatta juuri ja juuri mennä pakkaselle. 

Minusta nuo aamun ja illan kyttäysjahdit ovat sopivia rauhoittumiseen arjen kiireistä. Aamuhämärässä ennen valostumista mennään torniin odottelemaan auringon nousua ja päivän valostumista. Siellä on mukava kuunnella luonnon ääniä ja linnun laulua. Kiikareilla on mukava katsella peltoaluetta ja metsänreunoja, jospa aamuisen sumun seasta erottuisi jotain mielenkiintoista. Siellä high-seatissa istuessaan voi ajatella niitä näitä ja seurata luonnon tapahtumia. Hyvin harvinainen aamu ja illan hämärä on se, ettei mitään eläimiä näkisi. Joskus juoksee kettu pellon poikki tai vaalea haukka kiertää etsimässä saalista. Fasaanit ja kyyhkyset puuhailevat omiaan ja maaoravat käyvät myös ahkerasti ruokintapaikoilla. Siellä istuskellessa voi nähdä vaikka muntjakin tai saksanhirven ilmestyvän kuin taikaiskusta näkyviin aivan äänettömästi. 

Pari juttua kannatta huomioida: Gsm-puhelimien kuuluvuus maastossa on huono heikkojen kenttien vuoksi, joten siellä saa olla melkolailla rauhassa kyttäämässä kun puhelimessa lukee "ei verkkoa". Toinen asia on englantilaiset pistorasiat, Mikäli päätä majoittua hotellissa, niin silloin ainakin kannatta pitää mukanaan adapteria. Tarvittaessa sellaisen löydät lentokentältä, jos ei paikallisesta kodinkoneliikkeestä ole saatavilla. Itse kuljetan myös 2-osaista jatkojohtoa mukana, niin puhelimen lautaus onnistuu samaan aikaan kuin hiusten kuivaus tms. Kolmas tärkeä ero pitää muistaa, että metsästysalueet ovat yksityisten hallinnassa. Metsästysmatkojen järjestäjä on solminut vuokrasopimukset alueista ja Englannissa ei ole jokamiehenoikeutta. Olet oikeutettu olemaan siellä, mihin metsästyksenjärjestäjä vie. Sieltä ei ole lupaa lähteä omineen kävelemään muualle. Englantilaiset pitävät oikeuksistaan kiinni ja se ei merkitse mitään vaikka olet kuinka siellä turistina. Noista metsästysaluerajoista he ovat hyvin tarkkoja ja käytössä oleva alue voi joskus olla hvyinkin pieni. Käveleminen, retkeily ja lenkkeily on sallittua vain erikseen merkityilla julkisilla reiteillä tai siihen tarkoitukseen varatuilla alueilla kuten mm. tuolla alueella sijaitsevassa Bacton Woodissa.

Pukeutumisesta

Siistit suomalaiset metsästysvaatteet kelpaa kyllä jahtiasuiksi. Maastokuvioisia kuoseja kannattaa välttää, mutta välttämättä ei tarvitse pukeutua tweed-vaatteisiin. Villavaatteet ja tweed on Englannissa suosiossa, koska ilmankosteus voi olla korkea vaikka ei sada. Alue on hyvin lähellä merta, niin villa on lämmin materiaali. Hattu ja käsineet kannattaa ottaa mukaan vaikka matka on muulloinkin kuin keskitalvella. Siellä tuulee kuitenkin usein ja muutama tunti paikallaan passissa saa ainakin minulle vilun väristykset, jos ei ole lämpimästi päällä. 

Miksi englantilaiset kaikista maailman metsästysjalkineista kuitenkin valitsevat kumisaappaat jalkaan? Heitä pidetään kyllä vähän  vanhoilllisina, mutta sikäläinen muta tai savi on kuin liisteriä ja ihan käytännön syistä kumisaapas on hyvä varsinkin fasaanijahdeissa. Sain pestä omia maastokenkiä viime reissun jälkeen pitkään ja hartaasti. Eikä karhunvattupensaiden naarmut jalkineissa oikein lämmittänyt mieltä. Seuraavalla kerralla olen maassa maan tavalla ja vien sinne myös kumisaappaat. 

lisätietoja: 

http://www.huntnseek.com/index.php/en/