Riistan ruokintaa ja riistaruokaa


Kun hangen korkeus kasvaa, auttaa riistanhoitotoimenpiteenä talviruokinta eläimiä selviytymään talvesta paremmin

Kello on neljä iltapäivällä. Jouluaattona hautausmaalla on käyty kynttilät sytyttämässä. Pilvinen ja hämärä päivä kääntyy iltaan. Saunan laitoimme  lämpenemään ja sen jälkeen Elmo ja minä suuntaamme kohti varastoa noutamaan isoa punaista ämpäriä. Siihen pakkaamme hernettä, vähän kauraa ja kellarista haemme porkkanoita reppuun niin paljon kun sinne mahtuu. Otsalamppu varusteenamme lähdemme yhdessä tarpomaan parinkymmen senttisessä hangessa kohti reilun puolen kilometrin päässä olevaa riistan ruokintapaikkaa .

Eläinten joulurauha alkoi aattona puolilta päivin ja jatkuu joulupäivän iltaan klo 24 asti, mutta jouluateria niillekin maistuu. Hiljalleen käy matkamme tummenevassa illassa. On hiljaista, vain hienoinen tuulenvire käy leudossa säässä. Hyvä, ei ole kovaa  pakkasta luvassa ja tällainen hanki ei pehmeänä vielä haittaa eläinten ruuan saantia luonnosta kovin paljon. Hiihtoladun saaminen onkin toinen juttu kun askel uppoaa hankeen pellon pintaa myöten mietin siinä mielessäni.

Siinä me aatoksissamme kävelemme, Elmo haistelee välillä jälkiä ja ilmaisee; Katso, tuosta on mennyt jänis. Tuolla on uusi myyränkeko. Näetkös, kettukin on ollut liikkeellä päivällä. Matkamme jatkuu. Talvella ruuan tarve eläimillä kylmän myötä lisääntyy ja pellolta kettu voi löytää hiiriä ravinnokseen. Ruokintapaikalla on ollut pikkulintuja; keltasirkkuja ja tiaisia, näemme maahan pudonneista jyvistä ja kauran kuorista. Vanhat peurajäljet kertoavat niiden vierailuista aiempina vuorokausina.

Ruokintapaikalle saavuttamme tottuneena riistakameran muistikortin vaihtajana Elmo odottaa rauhallisesti kun uudet kortit on päivitetty kameroihin. Sitten ruokintakojulle. Laitamme porkkanoita pariin eri kasaan, jotta useammat eläimet pääsevät ja uskaltavat tulla syömään yhtäaikaa. Eläimillä on tietty arvojärjestys ja useammassa paikassa tarjoamalla ruokaa, pääsevät lauman arimmat eläimet syömään paremmin kuin vain yhdeltä kasalta. Kauraa on vielä säiliössä, mutta herneet ovat olleet ainakin lintujen herkkuruokaa ja ne ovat melkein loppu. Ruokintapaikkaa hetken siistíttyämme pengomme vielä lopuksi  heinäpaalit esiin lumen alta. Nuolukivi odottaa tolpan päässä kuin tikkunekku konsanaan. Kaikki on täällä valmista eläinten jouluaterialle. Olkaa hyvä "Metsän väki", pöytä on katettu.

Joulupöytä odottaa meitäkin kohta kotona, siitä huolimatta kävelemme vähän pidemmälle metsän reunan kautta ja nautimme luonnon rauhasta ja metsän hiljaisuudesta. Taivas alkaa hieman kirkastua. Muutama tähti erottuu tummalta taivaalta. Rapsutan Elmoa, joka rauhallisesti haistelee metsästä tuoksuja. Saan joulusuukon Elmolta, kielenlipaisun leukapieleen. Nyt on jouluaaatto; mikä rauha ja hiljaisuus. Nyt on aika hiljentyä joulun viettoon, niin eläinten kuin ihmisten.

Peura ja harakka. Loppukesällä perustetulle ruokintapaikalle ovat löytäneet tiensä niin linnut kuin peuratkin.Peurakanta on  kasvamassa kaakkoisessa Suomessa runsastuttaen  riistalajistoa osaltaan monipolisemmaksi.


Riistaruokaa


Itse olin joulun ja uudenvuoden välipäivät töissä, mutta meidän peuraporukka oli ahkeroinut ja yksi vasa oli tullut riistaksi juuri ennen uutta vuotta. Pienestä vasasta  jaettiin osuudet puolelle porukkaa, seuraavasta kaadosta jaetaan toiselle puolelle. Minä sain kylkirivin grilliribsien tekoa varten. Mielestäni peurasta saa hyvää grilliruokaa ja näin uuden vuoden päivänä voi jo haaveillakin uudesta grillikaudesta, noin puolen vuoden kuluttua on juhannus.

Grilliribsit peurasta voi valmistaa usein eri tavoin, joko hitaasti uunissa miedossa lämmössä hauduttamalla ja sitten grillaamalla  tai grillaamalla ne suoraan. Itse suosin pilkkomisen jälkeen sen keittämistä mahdollisimman vähäisessä, mutta kunnolla maustetussa liemessä, jonka jälkeen sivelen grillikastiketta lihojen pintaan. Näin valmistettuna ribsit ovat kuumina parhaimmillaan. Syöminen on hieman hidasta, mutta yleensä grillin ääressä ei ole kiire mihinkään. Näin talvella grillaan ribsit usein  uunissa grillivastuksen alla molemmin puolin. Pilkotun kylkirivin asettelen kattilaan mahdollisimman pieneen tilaan ja mausteliemeen lisään  reilusti suolaa, pippureita, riistamaustetta. Chili, paprika ja valkosipuli sopivat minun mielestä myös mausteliemeen. Haudutan  kylkipaloja joskus pari kolmekin tuntia, jotta ne  kylkipalat ehtivät samalla maustua kunnolla, Kun liha on kypsää,siirrän ne liemestä uunipellille ja sivelen grillikastikkeen  niiden päälle. Sen voi joko maun mukaan tehdä itse sekoittamalla öljyä ja mausteita, mutta itse suosin valmiskastiketta. Palat grilliin ja paistetaan molemmin puolin. Lisukkeena voi kukin syödä maun mukaan vaikka uuniperunoita tai vihersalaattia. Tämä on sitä varsinaista lähiruokaa.



Lihat mausteliemessä kiehumaan....
Uunista ulos ja nyt herkutellaan


Mikäli riistaruokien teko arveluttaa, niin tänä päivänä löytyy reseptejä netistä, mutta riista- ja kalaruuista on saatavana myös lukuisia keittokirjoja, joissa monissa kerrotaan myös reseptien historiasta ja taustoista eli ne ovat samalla myös todellisia lukuelämyksiä


Vanhempaa ja uudempaa ruokakirjallisuutta riistaruokien ystävälle 

Kommentit