Talviruokintaa riistalle ja keltasirkuille

"Vaihdetaan tuo muistikortti kameraan, tule jo!"

Viime sunnuntaina olimme hämmästyksestä silmät pyöreänä, kun menimme Elmon kanssa ruokinta-automaatilla käymään.Edellisellä viikolla asiakkaina ruokabuffetissa oli käynyt vain muutamia jäniksiä, nyt oli ollut viikolla mahtava meininki meneillään. Automaattia ympäräivä hanki on tallattu isolta alueelta ja ruuat oli kelvanneet tammikuisella pakkasviikolla hyvin. Onneksi ruokaa oli ollut riittävästi saatavilla.

Ruokintaa perustettaessa huomioitavaa

Riistaruokinta on mainio tapa hoitaa riistaa. Talviruokinta helpottaa eläinten ravinnon saantia varsinkin korkealumisina talvina ja kovilla pakkasilla. Riistaeläimistä ruokinnasta hyötyy eniten jänis, rusakko, kauris ja peura.

Riistaruokintaa aloittaessa on muistettava kysyä lupa maanomistajalta sekä ruokintapaikan perustamiseen sekä mahdollisten riistakameroiden laittamisesta. Kameroiden suuntauksessa tulee huomioida kuvassa näkyvä alue, ettei tule loukattua kenenkään yksityisyyttä esim. taustalla näkyvien rakennusten ja teiden käyttöön liittyen. 

Ruokinnan tulee olla riittävän etäällä teistä eikä se saa aiheuttaa haittaa mm. lähimmille pihapiireille tai taimikoille. 

Mitä, missä, mille, milloin ja kuinka paljon?

Ruokinta kannattaa aloittaa hyvissä ajoin, jotta eläimet löytävät paikan. Sen mukaan, mitä eläimiä aiotaan ruokkia, valitaan tarjottava ruoka sekä paikan sijainti. Ruokintapaikka, jota seuraan, on otettu käyttöön elokuun alussa.

Aivan liian myöhään kyyhkysiä ajatellen, mutta riittävän ajoissa kauriille ja peuroille. Näille "pikkusorkille" jäi riittävästi aikaa syksyllä löytää ruokapaikka ja totutella tarjolla oleviin ruokiin. Syyskuussa peurat ja kauriit eivät yleensä vielä innokaasti käytä ruokintapaikkoja, sillä luonnosta löytyy runsaasti muuta ravintoa. 

Ruokintapaikkani sijaitsee pellolla. Peurat ja kauriit pystyvät sieltä seuraamaan petoeläinten liikkeitä ja huomioimaan mahdollisen vaaran.  Jos kuitenkin ilves tai muut pedot tekevät tuhojaan ruokintapaikalla, ruho kannattaa siirtää sivummalle esim. metsän reunaan, mutta sitä ei kannata hävittää, jotta ilves ei tekisi uutta iskua ruokinnalle vaan saisi käytettyä hyödyksi saaliinsa. Mikäli ilveksen ateria joudutaan siirtämään, kannattaa se peittää lumella, jotta ruoka pysyy sulana.

Mikäli ruokinta aloitetaan liian myöhään, ei eläinten ruuansulatus ehdi mukautua tarjottavaan ruokaan. Liian äkillinen ja runsas viljan syöminen saattavat siirtää ne käyttämään hyväkseen taimikoita ja pihapensaita, jotta ne saavat mahalaukun toimintansa normalisoitua.

Talvinen vieraskirja: jäljet hangessa

Ruokinta-automaatti on ravinnon tarjoamiseen hyvä, sen avulla pienenee viljan hävikki verrattuna pelkästään maahan laitettaviin kasoihin. Erilaisten ruokinta-automaattien teko-ohjeita löytyy netistä ja mikäli et itse sitä tee, on niitä myös ostettavissa kaupoista. Mikäli petoja esiintyy, siinä tapauksessa ruokaa kannattaa tarjota pienissä kasoissa laajalla alueella. Monet eläimet syövät mielellään maahan sijoitettua ruokaa. Villisioilla on tapana töniä ja ravistella ruokinta-automaatteja, jotta saavat pudotettua viljaa maahan. Maahan pudonnut vilja on myös kosteampaa ja maistuu niille täysin kuivaa viljaa paremmin.

Kyyhkysille kannattaa tarjota viljaa ja erityisesti herne on nbiiden herkkuruokaa. Hernettä kannattaa laittaa näkyviin paikkoihin; kivien ja kantojen päälle automaatin lisäksi, jotta ruokintapaikka löytyy. Peuroille ja kauriille kelpaa hyvin syksyllä puutarhan omenat ja päärynät. Niille maittaa myös vilja, perunat, punajuuret ja porkkanat. Lanttua voi tarjota myös, se menee kyllä kaupaksi paremman puutteessa. Varsinainen herkku olisi sokerijuurikas. 

Mieluisaa heinää olisi kauriille ja peuroille apilapitoinen tuorerehu. Jänis syö kyllä kuivaa heinää, mutta peuroille ja kauriille tuorerehu on parempaa ruuansulatuksen kannalta. Jäniksille voi tarjota kaadettuja lehtipuiden runkoja ja oksia, joita voivat kuoria. Kyllä tuorerehu ja vilja kelpaavat myös niille. Villisika haistaa herneen ja maissin matkojen päästä, karhut poikkeavat mielellään omenakasoille syksyllä ennen talviunille käymistä viljapeltojen riipimisen ja marjojen syönnin lomassa.  Nuolukivistä eläimet saavat suoloja ja kivennäisaineita, varsinkin talvisaikaan, kun ruokaa on muutenkin niukalti saatavissa. Nuolukivien sijoittelulla eläinten kulkureittejä pystytään vähän muuttamaan ja näin saadaan vähennettyä niiden vierailua tieurilla autojen seassa. Hirvet eivät yleensä näistä ruokintapaikoista välitä, vaan ne saavat riittävästi ruokaa metsistä, mutta nuolukivet ovat myös niiden mieleen kauriiden, peurojen ja jänisten lisäksi. Hernettä ja maissia  on saatavissa tarvittaessa myös lavoittain  mm. metsästysalan erikoisliikkeistä,  maatalouskaupoista löytyy nuolukiviä.

Homeista ja pilaantunetta ruokaa ei pidä antaa eläimille. Pulla ei myöskään kuulu ruokintapaikalle, eivät eläimet syö sitä muulloinkaan. Eläimille ei tule tarjota niille vierasta ruokaa, mikä ei kuulu niiden normaaliin ravintoon. 

Ruokintapaikan siisteydestä tulee pitää huolta pitkin ruokintakautta, mutta viimeistään ruokintakauden päätyttyä keväällä se pitää siivota. Pitkin kautta pitää tarkkailla, ettei hiiriä ja rottia esiinny.

Ruokintaa kannattaa jatkaa talvesta vielä kevääseen, huhtikuulle saakka, kun luonnosta ei vielä löydy tuoretta ravintoa. Eläinten vararasvat alkavat olla vähissä talvikauden jälkeen. Erityisen tärkeää tämä lisäravinto on kantaville naaraille, jotta keväällä syntyvät vasat saavat elämälleen hyvät lähtökohdat.

Viljaa ja heinää kuluu talven aikana melkoisesti. Ruokinnalla käyvät kauriit syövät vuorokaudessa noin puoli kiloa viljaa ja peurojen ravinnontarve on 1-2 kg vuorokaudessa. Ruokintakausi kestää noin seitsemän kuukautta eli jokaiselle ruokinnalla käyvää kaurista varten tulee varata ruokaa n. 100 kg ja peuroille jopa 400 kg per ruokavieras.

Keltasirkujen lentoon pyrähtävä parvi ilahduttaa mieltä, kun Elmon kanssa piipahdamme ruokintapaikalla. Hyvä kiitos ruokinnan onnistumisesta on riistakameran kuvissa nähdä useita peuroja yhtä aikaa syömässä ja huomata ruokintapaikalla käydessä, että ruoka on kelvannut eläimille.