Luontoharrastelijan mietteitä Salpalinjalla
Salpapolku on Salpalinjaa myötäilevä retkeilyreitti vaellettavaksi joko jalkaisin tai maastopyörällä.
Salpavaellus järjestetään vuosittain, jossa esitellään Salpalinjaa tarkemmin sen puolustuksellisista näkökohdista lähtien, mutta tätä mainiota retkeilyreittiä voi käyttää lenkkipolkuna tai tarkkailla vaikka luontoa rauhallisemmin vaeltaen.
Nyt tutustutaan Salpalinjaan korsulta no 240, Soikonvuoren luolalta Pihlajaan Bunkkerimuseolle enemmänkin retkeilijän ja luonnon lähtökohdista. Soikonvuoren luolalle on monta selitystä sotasairaalasta majoituskorsuun varustettuna konekivääreillä. Luolan teko jäänyt kesken ja sen läpi on ehditty louhia varauloskäyntejä kaksi kappaletta. Kesäisin on joskus luolassa järjestetty runsaassa kynttilävalaistuksessa iltahartauksia, Vespereitä ja muita pienimuotoisia musiikkitapahtumia. Luolaan tutustumiseen muulloin täytyy varautua kunnon tasku- tai otsavaloilla. Viime talvena maan jäätymättömyys ja syksyn runsaat sateet vaikuttivat osaltaan siihen, että luolan lattia jäätyi virtaavan veden vaikutuksesta ja luolan "varauloskäynnin" eteen syntyi valtava jääpilari. Luolan korkeus on uloskäynnin kohdalla reilusti yli kaksi metriä, ja jääpylväs syntyi kalliolaesta tippuvista vesipisaroista, jotka jäätyivät maahan ja näin muodostui talven aikana lattiasta kattoon ylettyvä hieno jäinen pylväs, joka keskitalvella oli hyvin kirkkaasta jäästä. Säiden lämmettyä alkoi pylvään pintaan syntyä huurretta ja läpikuultavuus väheni. Mutta tarkoitus oli matkata luolalta nyt kesäaikaan museolle.
 |
| Jääpylväs katosta lattiaan kuin kristallia maaliskuussa 2019 |
Luolalta etelään lähtevä reitti kulkee aluksi ison kuusikon suojassa. Näsiää ja sinivuokkoa on melko runsaasti. Tänne täytyy tehdä kevätretki erikseen, kukkiihan ne molemmat heti lumien lähdön jälkeen aikaisin keväällä. Pieni polku jatkuu Soikonvuoren kallioiden vierestä ja vielä lyhyehköstä taimikosta näkyy myös toisella puolella kulkevan Virojoen ylitse pelloille. Salpapolku kulkee sananmukaisesti polkuja, mutta myös teitä myöten seuraten puolustuslinjan kiviesteitä ja korsuja. Reitti kulkee niin metsässä kuin pelloilla, osa reitistä ylittää korpisoita ja nyt kesäkuun puolivälissä suo-osuudella oli reilusti seuraa niin hyttysistä kuin paarmoista, mutta se osuus oli melko lyhyt.
Kesäisenä sunnuntaina kun Elmo ja minä vaelsimme, oli suo-orvokit jo lähes kukkineet. Peltoaukeassa liihotteli runsaasti ohdakeperhosia ja joella oli runsaasti sinisävyisiä sudenkorentoja.
Virojoki varressa, vaikka olikin päiväaika, kuului satakielen laulua mm. peipposten, tiasten, pääskysten ja variksien ja harakoiden lisäksi. Tuulihaukka näkyi etäällä ja pääskyset singantelivat sinne tänne. Pienen talotaajaman läpi, aivan pihojen läpi ja vierestä kuljettuamme matka jatkuu kylätietä myöten. Tien viereltä löytyy juhannusruusua ja kurttulehtiruusua, myös muita ruusuja näkyi sekä ketokasvien lisäksi lupiinia.
 |
| Kurjenmiekka |
 |
| Ahomansikka |
Kuivan mäntykankaan kohdalla kukkii puolukka runsaasti. Matka jatkuu yli Saarasjärvenojan, jossa on vanhaa, ojan omia pienikokoisia taimenia. Niiden kalastus on kielletty. Ensi silmäyksellä nyt kuljemme korvessa, mutta rehevyydeltään se on lehdon luokkaa. Kuusien alla kasvaa erilaisia mm. saniaisia, kortetta, sinivuokkoja. Peltoaukealla sen sijaan tienvieressä ilahduttaa metsämansikat. Reitin varrella korsuissa voi nähdä lepakoita lepäämässä.
 |
| Saarasjärvenojalla |
 |
| Korpimaisemaa |
Osa salpolusta on tehty uudelleen, kun moottoritie Vaalimaalta Helsingin kautta Turkuun valmistui.
Nämä polkuosuudet muistuttavat enemmän tietä kuin polkuja. Reitti on merkitty luontoon tolpilla, joissa on Salpapolun tunnus ja lisäksi puihin on merkitty siniset täplät reitillä pysymistä helpottamaan. Reittikarttaa kannattaa kuitenkin käyttää.
 |
| Reittimerkkejä |
Moottoritien vieressä oleva korsu lienee kärsinyt rakennustöistä ja on nyt puoliksi veden täyttämä. Täällä näkyy vehkoja kukassa. Ennen Vaahterikon kankaalle vievän tien ylitystä on reitin varrella tulipaikka ja samalla näkyy myös iso muurahaisten keko. Tien ylityksen jälkeen jatkuu matka nyt metsäistä ja soista reittiä myöten Bunkkerimuseolle asti. Maastopyörällä yli juurien ja pienten kivien pääsee, mutta mieluummin itse kävelen. vähän ennen Bunkkerimuseolla saapumista on reitin varrella vanha turvelato, joka palvelee nyt puuvarastona, puuceet ja keitto/levähdyspaikka. Loppu puoli kilometriä kulkee kuivaa kangasmaastoa suon reunassa museolle.
 |
| Salpapolku alittaa moottoritien |
 |
| Salaojat menneet tukkoon tai kaivo tulvii, korsu puolillaan vettä |
 |
| Kukkiva vehka |
 |
| Tulipaikka moottoritien vieressä. Taustalla korsu ja huomaa oikealla iso muurahaispesä |
Museolla on kahvila, jossa palvellaan myös koiralliset asiakkaat. Koirille löytyy juomakuppi ja koiran saa tuoda sisään. Kahvilassa on mahdollista käydä suihkussa ja museolla voi etukäteistilauksesta yöpyä korsussa.
 |
| Metsätähtiä |
 |
| Villivadelma kukassa |
 |
| Hopeatäplä |
 |
| oravanmarja |
 |
| hirven jäljet |
 |
| Bunkkerimuseon piha-aluetta |
 |
| Bunkkerimuseo Pihlajassa Virolahdella |
 |
| Betonikupujen muotteja |
 |
| Terassille näkyy kunnostettua 4-rivistä panssariestettä. |
Salpalinja - Suomen itsenäisyyden ajan suurin ja onnistunein rakennushanke
Virolahdella, Suomenlahden saaristosta alkava puolustuslinja, Salpalinja jatkuu läpi itäisen Suomen aina pohjoiseen saakka. Sallassa on nähtävissä Salpalinjaa, joskin aivan toisenlaisessa muodossa kuin meillä täällä lähellä Karjalan kannasta. Tämä puolustuslinjasto käsittää nopeassa aikataulussa perustetun linnoitteiden, panssarintorjuntaesteiden ja tarkkaan mitoitettujen ampumasektoreiden linjan estämään hyökkäystä sodan aikana idän suunnasta maahamme.
Mielestäni ei koskaan voi liikaa muistuttaa meitä siitä avusta, jonka olemme saaneet myös Ruotsista tämän linjan perustamiseen. Saimme sieltä suuren määrän rakennustarvikkeita ja vapaaehtoisten rakennusmiesten suuren komppanian.
Salpalinjaa ei koskaan onneksi tarvittu ja osittain sen valmistuminen jäi vajaaksi. Virolahdella näitä estekiviä on nähtävissä mm. neljän ja kolmen kivilinjan riveissä, "bunkkereita" eli linnoitusrakenteita niin miehistösuojia kuin kivääri- ja konekiväärikorsuja on nähtävissä edelleen ja niihin voi tutustua tarkemmin joko luonnossa liikkuen Salpalinjan retkeilyreittiä tai Virolahden Bunkkerimuseolla Pihlajassa. Museolle, jossa esitellään Salpalinjaa ja sen linnoitteita, on opasteet E18-moottoritieltä ja vanhalta VT7-tieltä. Salpapolusta on myös saatavana retkeilykarttaa kunnan matkailutoimen kautta tai Bunkkerimuseolta.
Bunkkerimuseosta ja Salpapolusta saa lisätietoa mm.
 |
| Salpalinjan estekiviä lähellä Onkamaanjoen ja Virojoen risteyskohtaa |
Kommentit
Lähetä kommentti