Laineiden liplatusta ja estekiviä kiviesteellä

Virolahdella voi viettää aikaa leppoisasti ulkoillen ja retkeillen. Suomen kaakkoisin kunta Suomenlahden rannalla on mainio paikka aistia Nato-rajan tunnelmia samalla tutustuen alueen luontoon ja  historiaan omien kiinnostusten mukaisesti. Alueen tiet ja polut sopivat hyvin patikointiin tai pyöräilyyn tai mukavasti voi liikkua paikasta toiseen autolla. Ihan kuin itse haluat, nyt lähdetään matkaan helteisenä heinäkuun keskiviikkona 2024.

Nämä kaikki kohteet voi kiertää yhdellä kerralla tai tehdä useamman retken. Matkan varrelta ja yleensäkin Virolahdelta löytyy myös monia muita paikkoja, joihin kannattaa tutustua, vaikkei niitä tässä mainitakaan. Lisätietoja saat mm. Virolahden kunnan matkailutoimelta, Liikunta- ja nuorisotoimelta sekä Visit Virolahti nettisivustolta, muutama linkki on mainittu tässä lopuksi. Tämä reitti ei ulottonut mm.  Vaalimaalle, jossa aiemmin on toiminut yksi vilkkaimmista rajanylityspaikoista itäänpäin matkattaessa. Tällä hetkellä rajaliikkenne siellä on pysähdyksissä.

Soratietä myöten kohti Klamilaa

Uuno Klamin (1900-1961) muistomerkki


Lähdetään liikkeelle Haminasta kohti itään reilut kymmenen kilometriä, nykyiseltä VT170  -tieltä ja käännytään kohti Klamilaa. Mutkaisen hiekkatien varrella voi nähdä kaunista maalaismaisemaa. Tien kapeuden vuoksi kannattaa ajella rauhallisesti, jotta ehtii huomata sekä maisemat että toiset tiellä kulkijat.

Saavumme Klamilaan, jossa ensimmäisenä kohteena pistäydyn Klamilan kyläkirkkoon ja käyn kirkon pihapiirissä tutustumassa Virolahdelta lähtöisin olleen säveltäjä Uuno Klamin muistomerkkiin. Klami on täällä yleinen sukunimi vieläkin, ollaanhan Klamilassa. Samalla tässä kun olen, kannattaa pistäytyä sisällä kirkossa ja tutustua siellä toimivaan  kylän kirpputorin antiin ja siellä toimivaan kahvioon. 

Kalasataman kautta Lanviikin kuntoportaille 

Kalasataman alueella voi vaikka penkillä istuskellen ihailla merta.


Jatkan kirkolta matkaa muutaman kilometrin kohti Klamilan kalasatamaan . Täällä voi nauttia Suomenlahden tuulista istuskellen ja käyskennellen rannassa. Mainio alue, jossa voi vapaasti viettää aikaa meren rannalla, jos ei ole omaa paikkaa meren äärellä. Hetken istuskelen penkillä ja nautin laineiden liplatuksesta auringon paisteessa. Mukavaa. Kalasatamassa toimii sekä alueen veneilijöiden kioski että kesäravintola.

Nyt suunnistetaan viereiselle Lantviikin alueelle, siellä voi kävellä pururataa, käydä uimassa tai kiivetä kuntoportaita 143 askelman verran ja jatkaa siitä vielä muutaman rapun verran ja käydä lintutornilla katsomassa merelle tai ihailemassa muuten maisemia. Tornista on hyvä tähyillä mm. keväisin lintujen arktista muuttoa kohti pohjoista ja syksyllä torni on mainio paikka tarkkailla päiväpetolintujen muuttoa kohti etelää. Samalla mäellä on vielä vanhan Klamilan hyppyrimäen torni, Täällä järjestettiin Hailikisoja  aina 2000-luvun alkuvuosiin saakka. Liikunnalla ja urheilulla on vahva jalansija tämän kylän asukkaiden sydämmissä. Siitä kertoo se, että alueelta löytyy mahdollisuus harrastaa frisbeegolfia. Talvisin pururadalla on hiihtolatu ulkoilijoiden käytössä.


Lantviikin kuntoportaita myöten lintutornille ihalilemaan maisemia


Ravijoelle Harjun Hovin kartanon puistoon

Klamilasta jatkan matkaa nyt museotietä kohti itää ja Harjun Hovia, joka paremmin tunnetaan alueella Harjun oppimiskeskuksena. Alueella toimii maatalousoppilaitos, jossa järjestetään opetusta mm. hevostaloudesta ja puutarhataloudesta. Harjussa voi suorittaa  myös lukion sekä hevostalouden yhdistelmätutkinnon. Tämä Harjun Hovin piha-alue on tutustumisen arvoinen. Puistossa on mukava kuljeskella pitkin poikin katselemassa ympäriinsä puiden varjostaessa sopivasti auringolta helteisessä kesäsäässä. Monipuolisen puiston kasviston lisäksi alueella on hienoja vanhoja rakennuksia sulassa sovussa modernimman tallin mäen kanssa. Tämä kartanopuisto on saanut arvostetun Green Flag award –tunnustuksen vuosille 2023-2024. Alueella olevan lampipuiston suunnittelussa on ollut mukana mm. puutarhaneuvos  Heikki Laaksonen. Harjussa vanhassa viljamakasiinissa toimii kesäkahvila ja vieressä vanhan riihen vintillä Kiessi-museo, jossa esillä on runsaasti erilaisin vanhoja hevosajoneuvoja; kiessejä, rekiä ja kärrejä. Harjusta lähtee myös Salpapolku-vaellusreitti kohti pohjoista. Talvella alueen vierestä löytyy myös hiihtolatu.


Harjun Hovin puistoa, vanha viljamakasiini oikealla.


Harjun alueeseen liittyy olennaisesti puolen kilometrin päässä myös Vahtivuoren ulkoilualue, josta löytyy grillipaikka upean kallioseinämän vierestä. Vahtivuorella on sopiva kallioseinämä harrastaa kalliokiipeilyä. Kesäaikana Harjusta voi saada majoituspalvelua. Myös jalkapallokenttä ja ravirata löytyy alueelta. 

Museotietä mutkitellen

Auton keula kohti itää. Nyt on lupa mutkitella vai pitäisikö sanoa mutkailla. Museotie Klamilasta itään on mutkainen päällystetty tie, joka Ravijoen, Ala-Pihlajan ja Härmänkankaan alueen kautta vie Virojoelle. Aiemmin museotie on ollut osa Turusta Viipuriin vievää kulkureittiä. Tämä tie on erityisesti motoristien suosiossa kesäisin. Tiestä käytetääkin nimitystä Vanha tie. Poiketaan nyt Ala-Pihlajan kohdalta hiekkatielle kohti kirkonkylää, josta jatkamme eteenpäin Tilli-Hurppu suuntaan.


Museotie, ns. vanha tie, kiertää talolta toiselle vai maksettiinko aikoinaan tieinsinöörille palkkio tien metrimäärän perusteella?


Ensimmäinen lintutorni opaste ohjaa meidät Akateemikko Ilkka Hanskin lintulavalle Vilkkilänturalle. Parkkipaikan tuntumassa pääsee jälleen grillipaikalla kiehauttamaan vaikka kahvit, jos on omat kahvitarvikkeet mukana. Pitkospuita pitkin pääsee muutaman sadan metrin matkan tuolle ns. Talniemen tornille (lintulavalle), jossa on tällä hetkellä esillä myös valokuvaaja Mika Honkalinnan luontokuvia. Aivan esteettömksi en reittiä tornille sanoisi, mutta soveltuu  kyllä huonosti liikkuville. Ainakin käännösten kohdalla suhteellisen kapeat pitkokset tekevät kulkemisesta esim. pyörätuolilla hankalaa. Lintutorni sijaitsee keskellä Vilkkilänturan aluetta ja tälle lavalle mahtuu monia luonnosta kiinnostuneita yhtä aikaa.


Vilkkilänturaa, Akateemikko Ilkka Hanskin lintulava, ns. Talniemen torni oikealla

Kun jatkamme eteenpäin, löytyy liki merenrannalla Tillissä Keisarin Puisto. Siellä on puistoalue ja Keisarin lähde. Alueen historiasta kerrotaan opastetauluissa. Venäjän keisariperheen on viettänyt kesiä täällä. Saman tien varressa on myös luontotutkija ja akateemikko Ilkka Hanskin perustaman Luontoverkon suojeltu korpimetsä, jossa voi ihailla vanhoja tervaleppiä kulkien polkua ja pitkospuita kohti Kolsinpohjan lintutornia, matkalla kuulee tikkojen nakutusta ja näin kesäaikaan pikkulintujen laulua. Kolsinpohjan lintutorni on myös aivan Vilkkilänturan vieressä. Täältä tornilta on hyvä tarkkailla turalla lepääviä ja pesiviä vesilintuja. Tältä tornilta menee myös yhdyspolku tuolle aiemmin mainitulle ns. Talniemen tornille. Tuo virallinen nimi Akateemikko Ilkka Hanskin lintulava on liian pitkä puhekieleen, 

Nyt kohti etelää auton keula paluumatkalla vielä Hurpun suuntaan, pääsemme oikealle kääntyen Leerviikkiin, jossa on laavu retkeilijöiden käyttöön meren rannassa Leerviikin venevalkama-alueetta ennen. Myös venevalkaman alueella voi ihastella merta.  tämä venevalkama-alue toimii keväisin Arktika-päivien tapahtumakeskuksena. Jatkamalla Hurpun tietä vielä suoraan päätyisimme Hurpun merivartioasemalle, mutta sinne ei minulla ole tänään tarvetta mennä vaan nyt lähden takaisin kirkolle. 

Kirkonkylä on eri paikassa kuin kuntakeskus

Virolahden kirkko ja takana oik. pilkottaa kivisakasti.



Seuraavaksi lähden kävelylle Virolahden kirkon luo ja sitä ympäröivälle hautausmaalle.  Siellä on vanha mm. kivisakasti. Aikoinaan Virolahden kirkko sijaitsi keskellä pitäjää ja kirkkoon saavuttiin saaristosta veneillä ja mantereelta mm. hevoskyydein. Viimeisimmässä rauhassa sodan jälkeen kuitenkin suuri osa Virolahden saaristosta ja paljon manteretta jouduttiin luovuttamaan Venäjälle. 

Seuraavaksi kirkonkylästä kohti Pyterlahtea ja ilmavalvontatornia. Kiipeäminen torniin palkitsee vaivan kauniilla maisemalla ympäröiville alueille. Pohjoisen puolella näkyy nyt hienosti Pyterlahden peltolakiaa. Täältä voisi talvella ihailla revontulten loimotusta, kun mikään metsä ei olisi edessä.

Lapinvuoren valloitus

Ilmavalvontatornilta kohti Virojokea, mikä on Virolahden kuntakeskus. Sieltä kohteeksi kannattaa ottaa Lapinvuoren alue, huikeita maisemia pääsee ihailemaan itäsuuntaan nousemalla 155 rappusen Lapinvuoren kuntoportaat.  Ilta-aurinko värjää keltaiseksi kaukaista taivaanranta. Iltapäivän leppeä tuuli on tyyntynyt, kauempaa kuin muutamia liikenteen ääniä. Lapinvuorella on aikoinaan ollut hyppyrimäki kuntoportaiden paikalla, portaiden ylätasanteella löytyy nuotiopaikka ja täällä on frisbeegolf-rata. Talvella alueella on kuntolatu ja on täällä ulkoilmakuntosalikin vapaassa käyttössä.

Lapinvuoren kuntoportaiden  ylätasanteelta voi katsella maisemia itäsuuntaan


Jatkamalla tietä eteenpäin kohti Heponiemeä, voi siellä ihastella vanhaa kivilouhosaluetta, josta on mm. aikoinaan louhittu Pietariin Iisakin kirkon edessä olevat pilarit sekä Aleksanteri I:n patsaan 25 m korkea monoliitti. Luonnon keskellä näkyy vielä jälkiä louhostoiminnasta. Heponiemestä löytyy myös uimaranta. Heponiemen voi kiertää myös ympäri polkua myöten samalla katsellen vanhaa metsää.

Salpapolku; estekiviä vai kiviestettä

Nyt Virojoelta länteen vanhalle 7-tielle (VT170) ja kohti Pihlajaa. Sieltä löytyy Salpalinjalta Bunkkerimuseo ja pohjoista vihreää vyöhykettä esittelevä Green Belt -keskus sekä kaksi lyhyttä, reilun 4 kilometrin pituista reittiä; Erämaan polku ja Tuntemattoman polku. Niiden lähtöpisteenä toimii mm. Virolahden Bunkkerimuseo, jonka piha-alueeseen voi tutustua vapaasti. Erämaan polku tutustuttaa alueella toimineeseen varuskunta-alueeseen ja Tuntemattoman polun varrella voimme lukea ajatelmia ja kuolemattomia lauseita, jotka esiintyvät Tuntematon Sotilas- elokuvassa. 

Museon piha-alueelta löytyy esim. kunnostettua juoksuhautaa, joissa on mukava myös lasten kulkea. Museoon pääsee myös museokortilla ja pääsymaksu sisältää esittelyfilmin Salpalinjan synnystä ja merkityksestä Suomelle sekä voi tutustua museoon että piha-alueella kunnostettuihin korsuihin. Jos kaipaa yösijaa, niin kohtuullista korvausta vastaan voi yöpyä alueella betonikorsussa.  Bunkkerimuseon kahvioon on vapaa pääsy myös koirien kanssa . Kahviossa koirille on myös juomakuppeja varattu käytettäväksi, jos omaa ei ole mukana. Bunkkerimuseon kahviossa usein vapaasti nähtävissä valokuva- ja taidenäyttelyitä. Tällä hetkellä esillä on luontovalokuvaaja Päivi Arvosen pohjoisessa ottamia kuvia suomalaisista suurpedoista.

Panssariestettä 4-rivisenä

Salpalinjan retkeilyreitti on Salpapolku

Salpapolulle pääsee täältä kätevästi joko etelään kohti Harjun Hovia tai seuraten Salpalinjaa kohti pohjoista estekiviä seuraillen  Harjussa kävimme, niin lähdemme Salpapolkua myöten valtamaan kohti Säkäjärveä ja Soikonvuoren luolaa. Sinne tulisi muistaa ottaa mukaan kunnon taskulamppu tai otsalamppu, jotta valtavaan luolaan voisi tutustua. Luola on osa Salpalinjaa, mutta sen louhinta jäi kesken kun rauha syntyi, eikä luolaa koskaan tarvittu tositarkoitukseen, matkalla voimme kurkistella moneen betonikorsuun, "bunkkeriin", kunhan on se lamppu mukana. Vain museoalueella olevissa korsuissa on valaistus.Mikäli olet liikkeellä autolla, Salpalinjaa joutuu seuramaan vähän mukaillen, vaikka reitti soveltuu maastopyörille, ei kaikille poluille pääse autolla.  

Matkalla kannattaa kiinnittää myös monimuotoiseen luontoon. Salpapolku vie läpi pelto- ja metsämaisemien, sinne mahtuu peltoja, maalaismaisemaa, jonka keskelle linja on rakennettu, jokia, soita ja metsiä. On karuja mäntymetsiä, kuusikoita ja jopa lehtomaisia kankaita sekä korpia. Monipuolisen kasviston lisäksi näin kesäaikaan voi tavata erilaisia perhosia ja korentoja lintujen ja nisäkkäiden lisäksi. Alueella voi tavata uskomattomalla tuurilla hirvien lisäksi kaikki Suomen suurpedot, villisikoja sekä kauriita että valkohäntäpeuroja tuttujen jänisten, metsäkanalintujen ja kettujen lisäksi. Myös salomaiden korppeja näkyy samoin kuin erilaisia haukkoja ja pöllöjä. Maakotkien ja merikotkien näkee usein liitelevän kirkkaan sinisellä taivaalla. Virolahti on monen lintu-ja perhosharrastajan kotimainen paratiisi lajirunsaudessaan.


Lampi mäellä

Soikonvuoren luolan kautta Salpapolku jatkuu pari-kolme kilometriä kohti Pyyhinlampea. Kiipeämme mäen päälle, jossa silmiin siintelee  lampi, jossa on lähteiden ansiosta myös viileää vettä näin kesäiltaisin. Auringon laskiessa ja luodessaan rantaan viime säteitään, voimme pystyttää teltan ja jäädä halutessamme yöpymään alueella. Iltapalan valmistus onnistuu tulipaikalla vilvoittavan uintihetken jälkeen. Jos vielä hetken haluan nauttia tästä kesäillasta, kaivan esiin mato-ongen ja nakkaan sen veteen hetkeksi houkutellakseni  lammen tummia ahvenia särpimeksi. 

Pyyhinlammen uimarantaa ilta-auringon laskiessa


Nyt on hyvä siirtyä lepäämään, onhan läntistä osaa Virolahdesta tullut kierrettyä monessa kohteessa nauttien kesäpäivästä. Toivottavasti viihdyit matkassani ja Sinulla oli myös mielenkiintoinen retki.

muutamia linkkejä päivään liittyen:



Sijainti: 49900 Virolahti, Suomi

Kommentit

Lähetä kommentti