Tuleeko ahma Erä-Eeron kuvauskojulle?

 

Kesä on kukkien ja ötököiden juhla-aikaa.

Ahma ja sorsat lammella.

Suuntana Lieksa ja unelmissa ahman näkeminen ja kuvaaminen.

Kun työvuoroissa juhannuksen jälkeen oli kaksi vapaapäivää peräkkäin, soitin välittömästi Lieksaan Erä-Eerolle. Kysyin, voinko tulla Lieksaan valokuvauskojuun pariksi illaksi. Mahduin mukaan, kunhan ensimmäisen illan vietän metsäkojulla ja toisen illan voin viettää  Uuronlammen kojulla. Uuronlammen kojut on metsälammen rannassa, jota reunustaa toiselta reunalta äärettömän jyrkkä rinne, siellä voi seurata lammella touhuavia vesilintuja poikasineen. Luonnonvaraisten eläinten näkeminen ei ole koskaan varmaan, vaikka tämä Erä-Eeron paikka on yksi Suomen parhaista ahmojen kuvauspaikoista. 

Erä-Eero on Lieksassa ympärivuotisesti toimiva matkailuyritys. Erä-Eeron kojut keskellä erämaaluontoa, jossa eläinten näkeminen on satunnaista. Suomen suurpedot; ahma, ilves, karhu ja susi liikkuvat kuin aaveet, ilmestyvät hiljaa kuin tyhjästä ja poistuvat vähintään yhtä hiljaa, joten katse väärään suuntaan pienen hetken ajaksi riittää menettämään havainnon. Seikkailu alkakoon.

Keljänpuron kuvauskojut, metsäkojut.

Piilokojuissa tulee olla ihan hiljaa ja mahdollisimman paikoillaan, oletpa katselu- tai kuvauskojussa. Eläinten kuulo, näkö ja hajuaistit ovat ihan huippuluokkaa verrattuna ihmisen aisteihin. Voimakkaasti tuoksuvia eväitä tulee välttää. Valmistautuminen katselu- ja kuvausiltoihin alkaa jo kotona. Mukaan pakkaan kameran ja kiikarin lisäksi kameraa varten vara-akkuja, muistikortteja, kameran jalustan ja kuulapään sekä varavirtalähteitä. Kojuissa ei ole sähköä, kylmillä keleillä lämmitys hoituu niissä kaasulämmittimellä. Sijainniltaan metsäkämppä ja kojut ovat niin syrjässä, keskellä pohjoiskarjalaista korpea, että osa puhelimista, liittymästä riippuen, toimii hyvin hitaasti. Joskus sivut latautuu, joskus ei, siis tiedossa on täydellistä lomaa: suomalainen luonto ja minä.  

Opastetaulussa kerrotaan alueen eläimistöstä.

Kylmälaukkuun pakkaan vähän ylimääräistä juomista mukaan mahdollisen hellekelin varalle ja ennakkoon tilaamiani kojueväitä voin täydentää varaamalla mukaan vähän pikkupurtavaa. Taskulamppu ja muistiinpanovälineet kannattaa ottaa mukaan. Lisäksi pakkaan kojureppuun hyttyskarkotteen, käsidesiä ja kosteuspyyhkeitä. Autoon pakkaan mukaan tiekartaston. Makuupussi on hyvä olla mukana, jotta hetken voi torkahtaa yön kaikkein pimeimpinä tunteina. Kojut sijaitsevat purojen ja lampien lähellä, niin öisin saattaa lämpötilat laskea keskikesälläkin alle kymmenen asteen ja ilmakosteus voi olla suuri. Sankkakin sumu saattaa kietoa vaippaansa koko tienoon, niin lämpimät vaatteet voivat olla muutakin kuin hätävarjelun liiottelua. Pipo ja käsineet eivät paljon paina repussa, samoin kuin villasukat. Kojuissa ollaan sisätossuissa, joita on kojuissa valmiina. Päivän lepohetkeä varten otan vähän lukemista matkaan. Kokoontumispaikalla vanhalla savottakämpällä Keljänpurolla voin käydä suihkussa ja saunominen on mahdollista, kunhan etukäteen saunan lämmitystä pyytää. Pyyhkeet, muut pesuvälineet ja vaihtovaatteet voin jättää autoon, niitä minun ei tarvitse raahata kojuun. 

Aamulla pakkaan tavarat autoon ja lähden matkaan puoli kuuden maissa ajamaan Lappeenrannan ja Joensuun kautta kohti Keljänpuron eräkämppää Erä-Eeron vieraaksi. Erä-Eeron tukikohta sijaitsee Lieksasta kaakkoon noin 30 km. Sää on mitä mainioin ja liikenne on hiljaista,  niin matka joutuu. Uimaharjusta jatkan matkaa Patvinsuon kansallispuiston suuntaan. Olen hyvissä ajoin liikkeellä ja teen pienen retken Patvinsuon kansallispuistossa ennen Keljänpuron metsäkämpälle menoa. Tapaan muutamia ulkolaisia retkeilijöitä kansallispuistossa Suomun leiriytymispaikan ja uimarannan alueella. 

Suomun aluetta Patvinsuon kansallispuistossa

Patvinsuolta jatkan auringonpaisteessa matkaa Kontiovaaran ja Haaravaaran suuntaan kaunista harjutietä myöten. Tie kulkee harjun päällä ja kauniit maisemat reunustaa tietä molemmin puolin; vuorotellen kangasmetsää, suota ja upeita järvi- sekä lampimaisemia. Täällä sielu lepää auringon paistaessa täydeltä terältään. Käännyn Keljänpurontielle ja kohta saavun vanhan metsäkämpän pihaan. Isäntä, Erä-Eero saapuu samaan aikaan kojujen huoltoreissulta pihaan ja vaihdamme pikaiset kuulumiset jo pihamaalla. Paikalla on myös useita ulkolaisia vieraita, jotka ovat olleet jo edellisen yön kojuilla.

Erä-Eeron kokoontumispaikkana toimii vanha savottakämppä Keljänpurolla

Suurpetojen katselu kiinnostaa ihmisiä ympäri maailmaa ja yrityksen asiakkaista noin neljäviidesosaa on ulkolaisia ja vain noin 20 % suomalaisia. Niin on tänäänkin. Kauimpaa saapuneet asiakkaat ovat Puerto Ricosta, suurin osa Euroopasta. Eniten suurpedoista kiinnostusta herättää ahma, mikä on Suomessa luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Syrjäisen sijaintinsa vuoksi nämä piilokojut ovat maailman parhaita paikkoja juuri ahman näkemiseen. Hyvällä tuurilla kojuilla voi nähdä myös karhun ja suden, jopa ilveksiä on nähty. Alueelta on kuvattu monia kansainvälisiä ja kotimaisia luontodokumentteja ja eräohjelmia sekä tehty näistä pedoista monia lehtijuttuja niin kotimaisiin kuin ulkomaisiin lehtiin. 

Metsäkampän kuistia koristavat hienot luontokuvat alueen eläimistä.

Käymme koko ryhmän kanssa yhdessä sisään eräkämpän hämärään jätettyämme kengät ulkorapulle. Hirsisen savottakämpän viileys tuntuu ulkona helottavan auringonpaisteen jälkeen virkistävältä. Asetumme jämäköiden puisten pöytien ympärille maittavalle lounaalle, jonka jälkeen alkaa kojueväiden jako ja siirtyminen rauhalliseen tahtiin päiväkahvin jälkeen kohti kojuja.

Oli siinä kyykkäärme ihmeissään, kun katsojia oli äkkiä joka puolella

Oli siinä kyykkäärme ihmeissään, kun katsojia oli äkkiä joka puolella

 Juuri tehdessämme pihalla lähtöä, luikertelee pihan poikki supisuomalainen musta kyykäärme. Hetken katseltuamme siirrytään matkaan. Osa asiakkaista on menossa katselukojuun Uuronlammelle ja minä lähden tyttärenpojan opastamana kävelemään kohti Keljänpuron metsäkojuja. Kävelymatkaa kojuille on 100 - 400 metriä korkeintaan kojujen sijainnista riippuen. Saavumme suoperäisessä maastossa olevien kojujen luo ja asetun keskimmäiseen kojuun, olen paikalla yksin. Etualalla olevalle aukiolla nuori mies asettelee huolella muutama lihakimpaleita kivien ja kantojen alle tai oksanhankaan, jotta tarkan hajuaistin omaavat eläimet saapuisivat paikalle ja joutuisivat vähän aikaan touhuamaan suupalansa eteen, jotta voisin katsella ja mahdollisesti saada valokuvia niistä. Viime kerralla näin hiirihaukan, joka piti minulle seuraa koko illan, tosin ujona lintuna esitteli vain selkapuoltaan.

Kameran takanäytöltä on välillä helppo seurata näkymää alueelle 
jatkuvan kurkottelun sijaan

Nyt paikalle ensimmäisenä lennähtää kiltin näköinen kalalokki.  Välillä se tarkkailee ympäristöään oksilla istuen, välillä maassa tilannetta tarkkaillen. Paikalle saapuu harmaalokki tärkeän ja tuiman näköisenä, kalalokki väistyy tilanteesta takavasemmalle. Välillä pyörähtävät korpit paikallaja pitävät hyvin monimuotoista ääntä, mutta nisäkkäistä ei vilahdustakaan. Leppälintu ja kirjosieppo piristävät uusina lajeina tarkkailuiltaa. Välillä auringon edessä viipyi pilviä ja pienen tuulenvireen ansiosta ilma viileni huomattavasti. Tuuli tyyntyy, on aivan hiljaista, metsässä ei liikahda lehtikään. Hyttyset ja paarmat surisevat, muutamia oli päässyt kojuunkin, mutta onneksi ne ovat rauhaa rakastavia yksilöitä, eivätkä kiusaa. Kojuissa ei ole suotavaa käyttää muita hyttysenkarkottimia kuin ”perusoffeja”. Ilta alkaa hämärtää ja valo vähenee valokuvausta varten. Päivän 27 asteen hellelukemat ja nyt hivenen iltaa kohti viilennyt katselukoju saavat minut tekemään päätöksen pienistä nokosista. Puoli tuntia ennen puoltayötä kömmin makuupussiin ja laitan vaimeaäänisen herätyksen puoli kahdelta, jos pari tuntia nukkuisi. 

Metsäkojun maisemaa illan hämärtyessä

Herään joskus yhden jälkeen ennen herätystä ja voi itku ja ilo: siinä se nyt on! Ahma kurkistelee yön hämärässä etäällä puiden takana tutkien tilannetta; ruoka tuoksuu, mutta miettii, onko tuonne turvallista mennä etsimään hiukopalaa. Valoa on niin vähän vasta, valokuvaamista metsän keskellä ei minun kalustolla tarvitse edes miettiä. Ahmalle on tyypillistä olla liikkeessä koko ajan, joten pitkän valotusajan käyttö muutoin kuin taidemielessä on turhaa. Tyydyn katselemaan sen touhuja, minä näin ahman. Toiveeni retken suhteen tänne pohjoiskarjalan korpeen on onnistunut. Hetken ahma touhuaa etäällä, kunnes säntää äkisti tiehensä. Odottelen, josko susi on liikenteessä vai mitähän se pelästyi…. mitään ei näy hetkeen, joten kömmin uudelleen makuupussin uumeniin lämmöstä huolimatta ja otan lyhyet nokoset. Neljän maissa on valoisampaa täällä metsänkin keskellä ja hetken odottelun jälkeen ahma saapuu uudelleen paikalle. Onhan se voinut minun nukkuessa käydä siinä monta kertaa ja onhan paikalla voinut vierailla vaikka minkälainen eläinarmeija minun kiskoessa hirsiä kaikessa rauhassa. Ahma tekee muutaman lyhyen pyrähdyksen kojun edessä olevalla pienellä metsäaukiolla. Saan muutaman kuvaräpsyn otettua, joskaan ei mitään huippukuvia. Kello alkaa lähennellä kahdeksaa, kerään koko tavarapaljouden kasaan ja alan hiljalleen siirtymään kohti Keljänpuron eräkämppää aamiaiselle. Äkkiä kului 16 tuntia kojussa luontoa ihaillen. Tämä on ihan minun juttu.

Ahman tarkkailee tilannetta ensin puun takaa

 

Saavuttuani eräkämpälle käyn huuhtomassa kasvoilta suurimmat hiet pois purolla. Voit varmaan uskoa, että on hikinen olo. Hetken kestää kunnes koko ryhmä on koossa ja pääsemme vaihtamaan kuulumisia yön kokemuksista. Uuronlammella on ollut hyvä ilta; pari ahmaa karhun ja suden lisäksi. Oli hienoa havaita, kuinka tyytyväisiä Eeron ulkolaiset vieraat olivat vierailustaan tänne. Se on sitä parasta palautetta Suomen matkailulle, kun asiakkaat ovat tyytyväisiä reissun antimiin. Erä-Eero ei liiemmin mainosta toimintaansa vaan sana kulkee suusta suuhun. Kysyessäni tältä Puerto Ricosta olevalta herralta kuinka hän tuli tulleeksi Suomeen ja tänne Erä-Eerolle, sain vastaukseksi, että eräs hänen amerikkalainen tuttu oli vieraillut tyytyväisenä täällä ja kehunut paikkaa. Sen vuoksi hänkin tuli ja kertoi nauttineensa todella paljon ja sai nähdä ahmoja täällä. Karhu ja susi eivät olleet kovin ihmeellisiä hänen mielestään, olihan hän niitä ehtinyt nähdä muilla matkoillaan muualle jo aiemmin. Herra oli hyvin tyytyväinen, kun olin saanut kuvan hänen suosikkiahmastaan, jolla oli ihana, kaunis kiilto silmissä; glossy-eye volwerine. Kaveri oli Suomessa ensimmäistä kertaa ja ajoi tältä suoraan lentokentälle lähteäkseen kotiinpäin iloisena ja tyytyväisenä. Näin tuli todistettua, että henkilökohtainen mainonta toimii todella hyvin, eikä markkinointia tarvitse kovin paljon enempää tehdä kun metsärumpu tiedottaa kohteesta. Erä-Eerolla on tiloja ja mahdollisuus ottaa vastaan jopa pikkubussillisen verran (n. 30 henkeä) väkeä, mutta noin kymmenen hengen molemmin puolin vaihtelee vieraiden määrä keskimäärin yötä kohti. Osa kävijöistä on ensikertalaisia, mutta monet palaavat tänne uudelleen, jopa vuosittain. Itse pidän siellä olevasta hiljaisuudesta, luonnonrauhasta ja näistä kotipaikasta eroavista kauniista maisemista.

 

Keljänpuro solisee saunan edessä

Rannassa on myös grillikota

Runsaan ja maukkaan aamupalan jälkeen suihkuun ja sen jälkeen pari pientä lenkkiä tein lähiympäristössä. Mielenkiintoisena pidin sitä, että kiivetessäni erään mäen päällä olevalle pellolle, kuinka rehevää kasvillisuus siellä oli. Kotikulmilla mäen päällä on yleensä kuivemmat ja karummat olosuhteet kuin mäen rinteessä ja sen alla. Täällä pellot on aikoinaan raivattu mäkien päälle, koska ne eivät ole niin hallanarkoja kuin notkelmat ja alueella on paljon turvemaita, jotka notkoissa ovat soistuneet. Pelto oli luonnontilassa, vaikka merkkejä viljelmistä oli nähtävissä. 

Kauniita maisemia näkyy mäkien ja vaarojen laelta.

Mikä työ on aikoinaan tehty keräämällä kiviä pellon reunoille aidoiksi ja kasoiksi. Hiki tulee pelkästä ajatuksesta. Tänään täällä on eilistä lämpimämpi päivä. Kävelyretkellä näkyi useita eri perhoslajeja ja niityt kukkivat väriloistossaan. Muutamien lintujen laulua kuului metsästä, jopa käki kukkui vielä, vaikka lähestytään jo heinäkuuta.

Neidonkorento sammalmättäällä purolla

Haapaperhonen lepäili saunan terassilla

Purolla seisahduin seuraamaan toviksi neidonkorentojen lentelyä, nyt on niiden lentoaika. Perhosista haapaperhosia näkyi täällä runsaasti, enhän ollut tänä kesänä nähnyt aiemmin kuin muutaman yksilön, täällä näitä isoja päiväperhosia liiteli sinne ja tänne ja monessa paikassa viettivät omia lepohetkiään. Minäkin jäin katselemaan lopulta eräkämpän terassille, kuinka talitintit ahersivat lintujen ruokintapaikalla, nautin hiljaisesta metsän suhinasta, koivulehtien vienosta kahinasta ja tästä lämpimästä kesäsäästä.

Mukava istuskella  hellepäivänä terassin varjossa. Omakuva.

 Kohta on lounasaika ja sitten kojuille. Ryhmässämme tuli hieman vaihtoa, osa poistui aamiaisen jälkeen ja uusia luontotarkkailijoita odotellaan saapuvaksi. Monet käyttävät tämän päiväajan lepäilyyn, jos viipyvät maisemissa useamman yön. Suurin osa matkailijoista viipyy kerralla kaksi tai kolme yötä, osa vain yhden yön, mutta havainnointimahdollisuudet paranevat, kun viipyy pidempään. Mikäs on täällä viipyessä tällaisessa paikassa; joka kerta uudenlaisia tilanteita, hyvää ruokaa, rauhaa, lepoa, silmäniloa maisemista ja uusia tuttavuuksia. Vaikka tulokahveilla olisi melko hiljaista, tuleva ilta ja yö vähän jännittäisi niin tapahtumarikkaan yön jälkeen yleensä juttu luistaa, kokemuksia ja tapahtumia vaihdetaan silmät innosta loistaen. Sillä aikaa kun vieraat lepäilevät ja kuka mitäkin puuhailee, huoltaa Erä-Eero kojut ja kojujen ympäristön. Keittiössä häärää joko Heini tai Sini tilanteen mukaan, kumpi on töissä, valmistamassa lounasta, tekemässä uusia kojueväitä. Kämppäemäntä  ottaa myös vieraat vastaan ja lähettävät lähtijät kotimatkalle, jos Eero itse ei ole syystä tai toisesta juuri sillä hetkellä paikalla. 

Ruuat ovat herkullista kotiruokaa ja
jälkiruokakahvien herkut vie viimeistään kielen mennessään

Uusi tarkkailuilta ja -yö on alkamassa ja tällä kertaa suuntaan kohti Uuronlampea. Saan luvan mennä jo edeltä ruuvaamaan kameraa paikoilleen, koska Eero jää kertomaan käytännöistä uusille matkalaisille vielä hetkeksi. He tulevat samalle lammelle, osa kuvauskojuun ja osa katselukojuun. Kuvauskojuissa on paikat kamerajalustoja varten, kerrossängyt ja kuivakäymälät. Hengitysilma poistuu korkean ilmaputken kautta, jotta ihmisten tuoksut poistuvat kojun läheltä tuulen mukana kauemmas. 

Uuronlammen kojuilla voi kuvata makuulla, istuen tai seisten

Kameroita varten on kojuissa on tukevalla kankaalla peitetyt ikkuna-aukot, joiden keskellä narulla kiristettävät aukot. Kankaan keskellä olevasta reiästä objektiivi tulee ulos ja ympäristöä voi tarkkailla kameran näytöltä ja paikasta riippuen aukon vieressä tai yläpuolella olevasta ikkunasta. Huomaan, että oma kamerani on niin pieni ja objektiivi lyhyt, että reunoille jää katvealueet, jonne näen mutta kameran objektiivi ei yllä ja vaihtaessa kuvaussuuntaa puolelta toiselle, tulee tarkkailla, ettei kangas jää pussille linssin eteen. Tarvittaessa taallä voi vuokrata kameraa varten kuulapään, jos omaa ei ole mukana. Istahdan tuolille ja pian varmaan saapuvat Eero ja Heini muiden vieraiden kanssa paikalle. Kojussa on todella lämmin, t-paita ja sortsit ovat nyt iltapäivän auringossa kylpevässä kojussa liikaa. Hikipisarat kihoavat otsalle ja nenänpäähän. Naurattaa tässä vaiheessa tuo sängyllä lojuva untuvatakki.  

Vieraat on tuotu kojuille ja valmistellaan tulevaa yötä 

Vieraat ja isännät saapuvat ja Eero asettelee kokeneesti kalan paloja ahmaa varten  piiloihin vähän työtä vaativiin paikkoihin kojujen eteen ja lammen rantaan. Kojun edessä olevalla suoniityllä on muutamia kantoja ja kivenmurikoita, joiden alle Eero piilottelee herkkupaloja eläimille. Heini saapuu paikalle ja tuo viljaa ämpärissä lammen linnuille. Kaikki kunnossa merkki ja he poistuvat paikalta. 

Minulle on nyt alkamassa lyhyempi kojuyö, sillä joudun poistumaan aamulla viimeistään kuudelta, mielellään ennen. Tämä onneksi sopii muille kojuvieraille, lupaan kadota lähes yhtä huomaamattomasti kuin pedot liikkuvat. Onneksi on lupa joustavaan työhön saapumiseen, jos juuri lähtöhetkellä olisi aamulla pedot nenän edessä. Tämä ilta alkaa samoissa merkeissä kuin eilen, ensimmäisenä kalalokkeja ja sen jälkeen harmaalokkeja. Muutamia korppeja pyörähtää lammen lähellä. Ilta-auringon välkkeessä lammella uiskentelee taveja, haapanoita ja sinisorsia. Myös naurulokki pyörähtää paikalla. Kojun edessä olevalla niityllä kukkii maariankämmekkä, puna-ailakki, tupasvilla. Vähän väliä edessä pyörähtää erilaisia perhosia. Täällä on hyvä perhoskesä tänä vuonna näköjään.

Niityllä liiteli päivällä tämä tumma nokimittari

Hopeatäpliä oli liikkeellä myös

Näille kuvauspaikoille annan suuren arvon niiden luonnonmukaisuudesta. Juuri mitään kovin kuluneita polkuja tai ylimääräisiä, luontoon kuulumattomia rakennelmia ei ole näkyvissä. Luonnossa luonnon ehdoilla. Uuronlammen takana, vastarannan puolelta kohoaa jyrkkä vaaran rinne, joka kuluu viereiseen suojelualueeseen. On jylhä maisema ihailtavana kojun ikkunasta. Aurinko paistaa  ja hyttyset sekä paarmat pitävät omaa surinaansa. Sää on lähes tyyni. 

Uuronlammen takana kohoaa jylhä Vankonrinne 

Kello on noin vartin yli kuusi illalla, kun vastarannalla vilahtaa. Siellä liikkuu hyvin tumma tai märkä hahmo, ahma, ja hetken vastarannalla touhuttuaan katoaa kymmenen minuutin kuluttua näkymättömiin kojun nurkan taakse oikealle. Nyt on havainto saatu tälle illalle, vaikuttaa lupaavalta. Jännitys kohoaa ja innostus lisääntyy, tuleeko vielä takaisin. Ahman suhteen hiljaista, mutta linnut hetken tarkkailtuaan ahman touhuja aivan vierestä tulevat poikasineen ruokailemaan kojun edustalle. 

Ruuan eteen on tehtävä töitä, jokainen kivi on käännettävä.

Paikalla hyppelehtii rannan kivillä ja oksilla hetken aikaa västäräkki ja myös sepelkyyhky löysi tiensä linnuille katettuun ruokapöytään. Pieni loiskaus ja nyt paikalle tyyntyneessä illassa lennähti kaakkuri. En ole aikoihin nähnyt kaakkuria, joten tämä oli minulle hieno näky. 

Tyynessä kesäillassa pyörähti myös kaakkuri lammella

Täällä lammen rannassa alkaa ilta hieman viiletä ja hiljaisuus vallitsee tienoolla. Nyt kuitenkin vedän tuon talvitakin niskaan ja istuskelen vähän aikaa hämärtyvässä illassa. Valoa riittää kauemmin kuin eilen, koska paikka on avarampi ja aurinko valaisee lammen pintaa. Kuitenkaan ilma ei jäähdy niin , että lammelle nousisi sumu. Välillä odotellessa on aikaa vähän katsoa, miten kuvat ovat tähän mennessä tänään onnistuneet.

Ahma lammen rannassa ja linnut seuraa ääressä.

Olisin niin halunnut kuvata usvaista metsälampea, mutta parempi ettei palele. Järki saa voiton ja puolen yön tietämillä kömmin makuupussin uumeniin ja jätän sitä ennen kameran kuvausvalmiiksi aamuyötä varten arvioiden millaisille asetuksille sen laitan. Jos yläpetillä silmäkulmaan vilahtaa liikettä, olen kärppänä kameralla kuvaamassa. Herätys vähän yli kolme. Kun herään on hämärää ja jään hetkeksi loikomaan, jos vielä puoli tuntia lisää ja sitten vartioimaan lampea.  Aamukahvit kojueväistä  neljän jälkeen tuntui ihan ruhtinaallisen hyviltä. Nyt jaksaa odotella vielä aamun tapahtumia, jos niitä on tullakseen. Kello lähenee viittä ja mitään ei näy. Jäikö tämä nyt siihen yhteen ahmaan ja kaakkuriin. Pieni apeus häilähti mielessä,  ei aina voi saada kaikkea. Ahmaa tulin katsomaan ja sen olen nyt nähnyt molemmissa kojuissa. Lammen takana liikettä: Karhu; Mörkö. Äkkiä kamera sinne suuntaan. Mörkö-karhu tallustaa majesteetillisen määrätietoisesti rantaa pitkin, pysähtyy hetkeksi nauttimaan nousevan aamuauringon ensimmäisistä lämmittävistä säteistä turkillaan. Se jatkaa kohti lammen yli johtavia pitkospuita, josko se tulisi siihen. Saan pari kuvaa, kun karhu ylittää lampea varovasti runkoja myöten. Ylitettyään lammen, karhu nuuhkaisee ilmaa ja toteaa: ihmisiä; nyt pois. 

Karhu ylittää kaatunutta runkoa myöten lampea.

 Taas vastarannalla vilahtaa, nyt siellä käväisi susi, oli niin oikealla, ettei kamera yllä sinne asti, mutta nenää likimain ikkunalasiin painaen ehdin sen nähdä. Yhden räpsyn sain sudesta, ennen kuin susi säntäsi vastarannan jyrkkää kallioseinämää kohti puiden taakse näkymättämiin. Kello käy kohti puoli kuutta ja aika alkaa olla sata: kamat kasaan ja hiljaa hiipimään lammelle johtavaa jyrkkää rinnettä, tekisi mieli puuskuttaa, mutta lupasin liikkua hiljaa, ei täällä ole höyryvetureita ilman kiskoja. Viimeinen vilkaisu aamuauringon valaisemalle lammelle. Jää jälleennäkemisiin Uuronlampi.  

Uuronlampi aamuauringossa.

Tavarat tien varteen ja autoa hakemaan, kotimatka alkaa.

Kotimatkalla kertailen näiden kahden unohtumattoman päivän tapahtumia hieman haikeana, mutta on lähdettävä ensin, jotta voi palata takaisin. Ja "ihka varmasti" palaan tänne. Lämpimät kiitokset Erä-Eerolle henkilökuntineen hyvästä lomasta. Tämä reissu onnistui myös sen vuoksi, kun metsänhenget Tapio ja Mielikki olivat myötämielisiä ja  antoivat väkeään minulle näkyville. 

Ahma on harvoin paikoillaan,vaan
lähes koko ajan se on vähintäään pienessä liikkeessä

Karhu aamuaurinkoisessa metsässä lammen rannalla
tyynenä kesäaamuna.