Elmo

Olen Honkasuoran Elmo ja muutin Nurmeksesta Kaakkois-Suomeen v. 2016. Sopeutuvaisena herrasmiehenä viihdyn nyt uudessa kotipaikassa ja annan kyytiä jäniksille kuin muillekin metsän eläimille. Seikkailen tässä blogissa Sikun kaverina ja vien hänet kävelylle. 

Parin jahdin jälkeen (21.2.2019)

Kovien pakkasten lauhduttua ja nyt kun pehmeät hanget pääsin parina päivänä jahtiin kotiväen kanssa. Olen jo välillä epäillyt tätä touhua ihan leikkimiseksi, vaikka etsin jäniksen ja ajan sitä pitkin poikin metsiä, peltoja ja teitä ei sitä ole saatu saaliiksi pitkiin aikoihin. Kuuntelin kyllä monta kertaa kun muu jahtiväkeni voivotteli huonoa tuuria ja pitkiä matkoja. Kyllä ne muistavat jahdin jälkeen kehua, silittää ja antaa herkkuja. Ihan parasta minusta on tuo valmiiksi paistettu grillimakkara. Siku paistaa minulle sen yleensä valmiiksi ja mukava siihen tulille on tulla kutsutaan, mutta silti olen vähän tätä touhua ihmetellyt. 

No, nyt lähdettiin perjantaina jänisjahtiin. Emännällä näkyy olevan kivääri matkassa. Onhan se siitä monta kertaa maininnut, että kerran vielä otan kiväärin mukaan, eihän tästä muuten mitään tule. Vähän ihmettelin sen juttuja. Jänistä kiväärillä? Metsästyslain muuttamisen yhteydessä annettiin 17hmr-kaliiperille hyväksyntä pienten riistaeläinten ja pienpetojen metsästykseen. Näkyy tuo toimivan ja lihatkaan eivät menneet pilalle vaan nylkemisen jälkeen saalis pienittiin ja laitettiin ruuaksi. 

Seuraavana päivänä lähdettiin jälleen jahtiin. Oli kotiin lähdön aika, niin siihen pörhälsi väliin yksi kettu. Olipa mielenkiintoinen tuoksu. Minusta sitä oli hauska juoksuttaa pitkin metsiä kun kerrankin oli mahdollisuus. Reilu pari tuntia siinä vierähti varsin näppärästi. Nyt on levon aika, lopettaisi tuo emäntä nyt tuon kuvaamisen, niin pääsen päivälevolle. Tänään jäin muuten ilman grillimakkaraa, mutta sain muita herkkuja. Voi näitä koiranpäiviä. Puhuvat kissanpäivistä, mutta ei nämä minunkaan päivät hullumpia ole.

Ota nyt se kuva, haluan nokosille....vähän väsyttää

Operaatio pelastetaan Nalle (Joulukuussa 2018)

Olimme Sikun kanssa tässä joulukuisena sunnuntaina metsässä. Minä sain juoksennella jänisten perässä ja emäntä teki nuotion ja paistoi makkarat meille. Siinä kulkeissamme löysimme matkallaan väsähtäneen Nallen. Siinä se lepäsi naureskellen kuusen juurella, mutta ei väsymykseltään jaksanut lähteä mihinkään. Pyysimme sen mukaan meille ja kotona huomasin, että sillä oli takatassussa vikaa. Minä siihen varovasti puhaltelin ja hoidin Nallea terveeksi. Ei tämä Nalle ihan terve ole, ei edes minun herkkuruoka kelvannut. Tai ehkä sillä on talviunien aika. Pitää varmaan viedä takaisin kuusen havujen alle talviunille. Siinä meillä on hyvä syy lähteä uudelleen metsäretkelle.